Syyskuun kuulumislista

Tämän hetken kuulumiseni listamuotoisena:

• Syksy alkoi, phuksit tuli. On ollut kivaa ja hyvä mieli suurimmaksi osaksi aikaa.
• Opiskelu jatkui taas, intoa opiskella on paljon :o
• Iltaisin väsyttää tavallista enemmän. Tunnen itseni vanhaksi välillä.
• En ole ehtinyt urheilla, mikä harmittaa. Ensi viikolla on varmaan enemmän aikaa.
• Barcelonan reissuun on enää 2 viikkoa! Jänskättää vähän. Aika menee onneksi nopeasti ja matka on jo ihan kohta :)
• Kotona on sotkuista, mutta on uusi kiva päiväpeitto.

Minäkö blogiaddikti?

Taidan minäkin olla vähän blogikoukussa. Saaralta bongattu testi.

60%

(ei tajua tyhmä WordPress tuohon kuuluvaa koodia :/ ja muutenkin päivittyy itekseen. Hölmö!)

How Addicted to Blogging Are You?

Jännää, miten iso luku, vaikka tänä kesänä oman blogin kirjoittaminen on ollut vähäistä. Jaiku ja naamakirja ovat vieneet suuremman ajan :/ Blogien lukeminen ei silti ole hiipunut. Kotona luettavaan blogilistaan on lisääntynyt pari mielenkiintoista blogia. Töissä usein vastaan tulevat tieteelliset blogit, joista kaikkien tutuimpia ja mielenkiintoisia ovat olleet webdesign- ja mobiiliaiheiset blogit. Olisi varmaankin jännää aloittaa oman ei-hömppä blogin kirjoittamista, mutta toisaalta ehkä turhaa.

Pettymysten maratonyritys

Lauantainen maraton päättyi tuskan ja pettymyksen kyyneliin. En päässyt maaliin asti. Maha petti taas kerran. Tällä kertaa viime vuottakin kovemmin. Mahakipu alkoi jo hieman ennen 5 km:ä ja jatkui taukoamatta koko matkan ajan. Olin alkumatkasta kuitenkin saanut itseni hyvään vauhtiin enkä osannut hellittää ja juoksin 22 km:iin asti 3:40:n loppuvauhdilla. Juokseminen ei ollut ollenkaan kivaa, vaikka olin odottanut sitä pitkään. Olin jo osannut rentoutua ja päästää irti jännittämisestä. Harmitti suunnattomasti, kun kaikki ei mennytkään nappiin. Outoa oli se, että mahakipu jumitti myös selän ja selkäranka oli melko kipeä lauantai-iltana.

Tällä hetkellä pieleen mennyt maraton ei enää harmita hirveän paljon. Pikemminkin nyt ärsyttää ja mietityttää se, etten tarkalleen tiedä mistä kamala mahakipu tulee ja miten siitä pääsisi eroon. On outoa, että kunto tuntuu hyvältä mutta muu kroppa ei kuitenkaan pysy jotenkin juoksutahdissa mukana, vaikka jalat pysyisivät. En ilmoittaudu seuraavalle maratonille ennen kuin tiedän, miten voin välttää mahakivun.

Nyt se alkoi

… jännitys nimittäin. Marathoniin on alle kaksi päivää. Mahan pistää, on levoton olo, hirmu nälkä, kuuma. Avaimetkaan eivät pysy kädessä. ÄÄÄ! Saa nähdä, mitä seuraavasta puolesta toista päivästä tulee.

Toinen pohje on vähän jumissa. Toivottavasti tämän iltainen verryttely oikaiseen sen.

Kesäkuulumiset + maraton ihan kohta

Kesä on mennyt nopeasti. Onneksi ei kuitenkaan ohi, mutta liian nopeasti. Kesän parhaimpia hetkiä ovat olleet juhannus Kerimäellä hienossa mökissä (joka kuitenkin paloi paljon myöhemmin) oleillen, grillaillen ja soudellen, Ilosaari ja vapaa-aika iltaisin. Tammela on myös tullut tutuksi. Kivaa oli polskia järvessä ja hulinoida taas siellä. Viime viikonloppuna ehdin myös viimein käymään Iisalmessa. Reissu oli hyvin rauhallinen, mutta kiva silti. Aika pieneltä siellä kaikki edelleen vaikutti.

Tänä vuonna maraton ei ole päässyt yhtä isoon asemaan kesässäni. Olen treenannut ehkä hieman paria aiempaa vuotta vähemmän, mutta luultavasti järkevämmin. En tiedä. En ole ainakaan (vielä) kertaakaan jännittänyt enkä stressannut :) Tästä pienestä lepsoilusta huolimatta kunto tuntuu tällä hetkellä hyvältä, ehkä jopa viime vuotta paremmalta. Liian suuria tavoitteita en silti ensi lauantaiselle juoksu-urakalle halua asettaa. Jos alle neljän tunnin pääsen maaliviivan yli, voin ehkä hymyillä. Hieman nyt meinaa flunssa vaivata, toivottavasti menee ohi nopeasti. Saa tulla kannustamaan!

Kesän erikoisuus on ollut se, että kämppikseni Ilona on ollut poissa. Odotan innolla, että Ilona tulee perjantaina takaisin Suomeen. Kivaa! Toinen ekstrakiva juttu on, että varasimme Mikon kanssa juuri matkan Barceloonaan ja Brysseliin.

 

Junior Boys

Pääsen pitkästä aikaa keikalle! Keskiviikkona Tavastialla esiintyy Junior Boys. Jännää nähdä bändi livenä. Jännyyden lisäksi muut ennakko-odotukset ovat aika sekavia. Tuntuu, kuin jotenkin jännittäisin keikalle menoa. Toisaalta taas odotan sitä paljon.

Juoksukuulumisia

Viikon 24 ohjelma:

• ma 11.6. noin 1 h 10 min, ensimmäiset 30 min hieman kovempaa, muuten tavallista tasavauhtia
• ti 12.6. 1 h 14 min tasavauhtia
• ke 13.6. lepo
• to 14.6. 55 min, hieman tavallista nopeampaa, tasavauhtia
• pe 15.6. lepo
• la 16.6. 45 min tasavauhtia
• su 17.6. lepo

Viikko oli siis aika löhöilyä. Sunnuntaina oli tarkoitus mennä kahden tunnin lenkille, mutta muut asiat ja kivan viikonlopun viettäminen menivät etusijalle. Nyt harmittaa vähän. Onneksi viikko kuitenkin sujui muuten rauhallisesti.

Ennen juhannusta on tarkoitus juosta pitkä lenkki ja saada oikea käsitys siitä, millainen kunto on tällä hetkellä. Nyt kunto ja lenkkeilyhalut tuntuvat hyvältä. Harmittaa vain, että iltaisin on liian vähän aikaa urheilulle ja muulle toiminnalle. Olen myös tehnyt huomion, että unentarve vaikuttaa olevan todella suuri, suurempi kuin talvella. Luulin sen olevan toisinpäin.

Ainiin, viime maanantaina Tukholman reissun jälkeen ilmoittauduin Helsinki City Marathonille.

Kesä tuli

Kesääääää! Se on täällä! Ihana helle on vihdoin saapunut. Tätä olin kovasti kaivannut. Sitä, että ulkona voi hummailla vähissä vaatteissa, lenkille voi mennä shortseissa ja topissa, lentävin askelin. Iltaisin on aikaa ja kivaa. Ihan aina, ainakin tähän asti. Toivottavasti tätä kestää pitkään, eikä kesä lopu liian aikaisin.

Toukuun viimeiset viikot olivat melko rankkoja. Aloitin uudessa työpaikassa, mikä aluksi jännitti ja mikä toi uuden jutun arkeen. Töiden lisäksi yritin vielä tehdä koulujuttuja ja taittaa killan phuksiopasta. Iltamyöhään kotiin tullessa väsytti kovasti, ei kuitenkaan ärsyttänyt. Opas on nyt valmis, koulujutut eivät. Onneksi niitä ei kuitenkaan ole vähään aikaan. Kivalta tuntuu olla pari kuukautta ilman kursseja, esseitä ja harjoituksia, vaikkei niitä keväänkään aikana hyvin paljoa ollut. Saamaton Heini. Ensi syksyllä uudella tsempillä!

Vihdoin uskallan sanoa, että marathontreenikausi on lähtenyt kunnolla käyntiin. Maanantaina kävin kesän ensimmäisen hieman pidemmän lenkin. Juoksussa oli intoa ja jalat tuntuivat hyvältä. Olen myös alkanut pitää kirjaa lenkeistä ja muista treeneistä, mikä auttaa harjoittelun suunnittelussa. Kevään melko vähäisen urheilun on korvannut pari tippunutta kiloa, jotka ovat keväntäneet jalkoja. Olin aika yllättänyt sen vaikutuksesta. Kaipa sitä tänäkin vuonna pyristellään maaliin HCM:ltä.

Viikonlopuksi lähdenkin Saaran ja Mikon kanssa katsomaan, kuinka Antti pärjää isossa koitoksessaan.

Viikonloppu landella

Tulin pidennetyksi viikonlopuksi Iisalmeen. Pari päivää täällä ovat olleet hätkähdyttäviä. Syyt tähän ovat melko outoja. Menomatkalla häkellyksen tunteen ja silmien pyöristymisen aihetti kaksi perhettä. Kummassakin matkustavassa perheessä oli pari alle kouluikäistä, touhukasta lasta ja hirvittävät vanhemmat, varsinkin äidit. Minua rupesi suunnattomasti ärsyttämään, kuinka äidit tiuskivat lapsilleen koko matkan, vaikka lapset käyttäytyivät mielestäni nätisti ja kysyivät vanhemmiltaan tavallisia asioita. Harmitti tuollainen. Toinen mieleen tullut asia oli se, että tajusin etten voi kunnolla sietää kapeakatseisia ihmisiä. Sain eilen sen takia eilen taas ärsytyksen tunteen päälleni. Kolmas häkellyttävä asia on se, ettei Iisalmessa ole perjantai-iltana liikkeellä nuoria, vaan baarit ja kadut ovat täynnä keski-ikäistä karaokekansaa :o Pelottavaa oli.

Viikonloppu on ollut myös alkusysäys kesälenkkeilykauden aloittamiseen. Nyt kevään tentit ovat ohi, minkä takia iltaisin on hyvin aikaa hilpasta pitkähkö lenkki. Tavoitteena on päästä parempaan kuntoon kuin viime vuoden elokuussa. Alku näyttää melko hyvältä. Eilinen lenkki tuntui hyvältä. Vanhoissa maisemissa oli yllättävän kiva juosta.

Futiksen talvikausi loppui

Jokaviikkoinen futiksen pelaussessio kiltakavereiden kanssa palasi eilen talvitauolta. En ollut tajunnut odottaa jalkapalloa ja viheriöillä kirmaamista melko kiireisen ja yllättävän nopeasti tulleen kevään takia. Oli kuitenkin erittäin mukava taas päästä pelaamaan ja nauttimaan ulkoilmasta muuten kuin vaan lenkkeillen tai Alvarilla löhöillen. Harmillista oli se, että myöhästyin aloituksesta paljon. Kivointa oli se, että uudet nappikset eivät tehneet rakkoja jalkaan, pelaaminen tuntui jaloissa ja hengityksessä hyvältä, eivätkä kaikki taidot olleet talven aikana kadonneet.

Tänään pääsen taas juoksemaan pallon perään, kun lähden kokeilemaan, miltä pelaaminen naisten harrastelijajoukkueessa tuntuu. Olen erittäin innoissa. Erityisesti hymyilyttää se, että olen pitkästä aikaa innostunut urheilusta paljon ja että pääsen mahdollisesti tekemään jotain, mistä olen aina nauttinut. Olen ihan :D

Tämä on taas sellanen hetki, jolloin minun pitäisi olla tentissä, mutta päätinkin lukea toiseen tenttiin paremmin ja jättää tentin. Loppuen lopuksi kuitenkin kirjoitan blogia :P